Pyhimys ja Leslie Charteris

 

1972 ilmestyi W.O.G. Lofts'in ja D.J. Adleyn kirjoittama "The Saint and Leslie Charteris". Teos kertoo Charterisin elämän tarinan ja sen liitteenä on kirjallisuusluettelo. Koska ja kun kirja on aikoja sitten loppuunmyyty, eikä sitä juuri muutenkaan Suomesta löydy, seuraavassa muutamia mielenkiintoisia poimintoja. Käännösvirheistä, laittomista lainauksista ja väärinymmärryksistä vastaa Harri Helin.

 

Leslie Charles Bowyer Yin syntyy

12. toukokuuta 1907 syntyi englantilaiselle naiselle ja kiinalaiselle miehelle poika. Nuori Leslie oppi Kiinan ja Malesian kielet ennen englannin aakkosia. Kymmenvuotiaana hän teki omaa viikottain ilmestyvää lehteään, jota hän myi vanhemmilleen, sukulaisilleen, opettajilleen ja jopa pikkuveljelleen Roy'lle. Kun Leslie Yin jätti Singaporen 1919, hän ei voinut unelmoidakaan, että loisi kuvitteellisen sankarin, josta tulisi kuuluisampi kuin maailmankuulusta Raffles'ista. Leslie luki kaikki rikoskirjat, jotka sai käsiinsä. Näihin kuuluivat maailmankuulut kirjailijat, kuten Alexandre Dumas, E.W. Hornung, Edgar Wallace, Sapper, W.J. Locke ja Dornford Yates. Ehkä hiukan yllättävästi hän ei koskaan välittänyt Sherlock Holmesista vaan piti enemmän Dr. Thorndyke'stä. Kuusitoistavuotiaana Leslie ensimmäisen kerran onnistui myymään Tyynelle valtamerelle sijoittuvan tarinansa lehteen. Toinen juttu yksityisetsivästä julkaistiin Sovereign Magazine'ssa tammikuussa 1925. Jätettyään englantilaisen Rossall'in koulun maaliskuussa 1924 hän eli taideopiskelijana Pariisissa ennenkuin vanhemmat päättivät lähettää Leslien Cambridgeen täydentämään opintojaan. Hän oli erinomainen uimari ja enemmän kuin käyttökelpoinen nyrkkeilijä, joka pystyi pitämään puolensa. Oltuaan vuoden Cambridgessä hän päätti lähteä. Erityisen kauhuissaan oli hänen isänsä, joka oli toivonut, että Leslie seuraisi hänen jalanjälkiään erikoistumalla lääkäriksi tai ainakin hankkimalla laillisen ammatin.

Pyhimys syntyy 27-vuotiaana 1928

On laaja joukko nuoria kirjoittajia, jotka uskovat, että on maailman helpoin juttu kirjoittaa tarina ja odottaa kun shekki saapuu. Leslie ei ollut poikkeus. 1926 vuoden lopusta alkoi aikakausi, jolloin hänen täytyi ottaa tilapäistöitä samanaikaisesti kuin myydä tarinoita. Yleislakon aikaan hänestä tuli jopa bussikuski, lyhyen aikaa hän toimi myös poliisina. Yhteen aikaan hän meni jopa takaisin Malesiaan, jossa etsi kultaa viidakosta, kalasteli helmiä, työskenteli tinakaivoksessa ja kumipuu plantaaseilla. Lontooseen palattuaan Leslie pääsi baarimikoksi majataloon ja oli ammattimainen bridgen pelaaja klubilla. Suunnilleen näihin aikoihin hän kirjoitti kolme kirjan pituista tarinaa. Ensimmäinen ilmestyi 1927 nimellä X Esquire ja sitä seurasi The White Rider ja kolmas ja varmasti tärkein esitteli Pyhimyksen ensi kerran. Tämä tapahtui syyskuussa 1928. Kirjan nimi oli Meet the Tiger (Suom. Pyhimys kohtaa tiikerin, Tammen Lepakko-sarja 1960). "Pyhimyksen isä" kastettiin alunperin Leslie Charles Bowyer Yin'ksi. Yin't olivat korkea-arvoisesta perheestä, jonka esi-isät olivat Kiinan hallitsijoita vuodesta 1760-1120 ekr. Toiselta nimeltä tämä aika tunnetaan Shang Dynastian kautena. Leslie oli leikkinyt sellaisilla kirjoittajanimillä kuin "Leslie C. Bowyer" ja "L. Charles Bowyer". Hänen lopullinen valintansa oli Charteris, eversti Francis Chateris'in mukaan, joka oli ilmiömäinen uhkapeluri ja Hellfire Klubin perustajajäsen. Leslie otti laillisesti nimen Charteris käyttöön 1926. Meet the Tiger -kirjassa Simon Templar kuvataan näin: kaksikymmentä seitsemän vuotias, pitkä, tumma, tarkkakatseinen, syvästi ruskettunut ja sinisilmäinen. Hänellä oli Orace-niminen miespalvelija, joka puhui Cockneyn aksentilla ja joka oli palvellut ensimmäisessä maailman sodassa kersanttina merivoimissa ja haavoittunut Zeebruggessa jalkaan.

Simon ei ole "simppeli"

Ristimällä sankarinsa Simoniksi, joka oli aika epätavallinen nimi, Charteris todisti Templarin vihamiehille, ettei kyseessä ollut mikään lastenloruista tuttu "Simple Simon". (Huom. Die Hard 3 -elokuvassa Simple Simon käskee ja Bruce Willis juoksee ympäri New Yorkia!). Sukunimi Templar luultavasti otettiin Templarin ritareilta, uskonnollis-sotilaallisilta järjestöltä joka perustettiin 1118 suojelemaan pyhiinvaeltajia, jotka matkasivat pyhään maahan. Lempinimi Saint tulee osaksi hänen nimikirjaimiensa (ST) mukaan, mutta pääasiassa hänen pyhimyksellisen tapansa takia tehdä epätavallisia asioita. Pyhimyksen hahmo rakentui herrasmiehestä, joka otti oikeuden omiin käsiinsä ja auttaakseen niita epäonnisia, joita jatkuvasti jymäytetään. Simonilla oli yliopistokoulutus ja tuli perheestä, jossa häntä pidettiin mustana lampaana. Luultavasti hän oli yhteen aikaan upseerina Kuninkaallisessa laivastossa. Orace, hänen uskollinen palvelijansa, oli luonnollisesti toiminut hänen alaisuudessaan. Charteris sai aikanaan kirjallisia tiedusteluja. Yleisimmät kysymykset olivat: Kuka on Pyhimyksen isä? Missä hän kävi koulua? Onko hänellä veljiä tai siskoja? Missä hän syntyi? Pyhimys itse, epäilemättä, omalla humoristisella tavallaan olisi vastannut viimeisimpään: "Äitini lähellä".

Templar ja tytöt

Meet the Tiger'ssä tapaamme myös Patricia Holmin, sinisilmäisen, kultatukkaisen tytön, joka oli oikeuden palvelija ja Pyhimyksen tyttöystävä ja yhteistyökumppani useassa seikkailussa. Luultavasti Simonin suhde Patiin on tuonut Charterisille enemmän kuin mikään muu uteliaiden lukijoiden kirjeitä: Koska he menevät naimisiin? Ovatko he oikeasti naimisissa? Miksei Simon nai Patriciaa? Jne. Epäilipä Harri Helin Pyhimys-lehti 1-2/95:ssä, että Simonilla ja Patricialla olisi poikakin... Tosiasia on, että Patricia on Simonin tyttöystävä ja kun he ensi kertaa tapasivat, Simon oli syvästi rakastunut tyttöön. Mutta vuoden ahkeran yhdessäolon jälkeen, tunne vähän viileni, vaikkakin he yhä jatkoivat läheistä suhdetta. He molemmat tiesivät mitä tuntevat toisiaan kohtaan ja kumpikin kunnioitti toisen tunteita tässä asiassa. Pyhimys ei kertakaikkiaan ollut naimisiin vaikkakin naisiin menevää tyyppiä. Hän oli iloinen, romanttinen seikkailija, joka ei halunnut perhesiteitä. Ollakseen inhimillinen, hänellä luonnollisesti oli suhteita muiden tyttöjen kanssa, mutta palasi aina uskollisen Patrician luokse. Romanttinen kirjailija olisi pitänyt tilannetta liian hyvänä menettää ja naittanut Simonin. Hahmo olisi siten kuollut luonnollisen kuoleman ja Pyhimykselle olisi ilmaantunut poika, joka olisi isääkin parempi. CharterisÕin ensimmäinen juttu Thrillerissä ilmestyi numerossa 4/28 ja esitteli Jimme Traillin ja ylitarkastaja Tealin. The Five Kings -sarja kuitenkin päättyi, koska Leslie oli naittanut osan sankareista ja tappanut Norman Kentin.

Sebastian Tombs seikkailee

Charteris ei halunnut, että Pyhimys olisi joku Peter Pan, joka pysyi poikana koko ikänsä vaan antoi Pyhimyksen vanheta kolmekymmentäviisi vuotiaaksi. Hän oli silloin 6 jalkaa ja 2 tuumaa pitkä, painoi noin 13 kiveä ja 3 paunaa, tukka oli musta ja taaksepäin kammattu sekä eripuolilla ruumista kaikenlaisia arpia, joista yksi kämmenen selällä. Tämä viimeksimainittu aiheutti monia yhteenottoja, kun hän käytti suosikki salanimeään Sebastian Tombs. ST:lla oli huoneisto Brook Streetillä Mayfairissä aivan Piccadillyn vieressä ja hän omisti kaksi autoa: Hirondelin ja Furillacin. Hän kantoi mukanaan tuliaseita ja oli ilmiömäinen veitsenheittäjä; ST puhui useita kieliä sujuvasti ja oli aina moitteettomasti pukeutunut. Hän rakasti hyvää elämää, oli ruuan ja viinin ystävä ja hänen suosikkijuomansa oli Peter Dawson. Hänellä oli myös lentolupakirja.

Kirjailijan omakuva

Pyhimys pohjautui luojaansa Leslie Charterisiin oli sellainen kuin hän oli itse halunnut olla. Sekä Charteris että Templar ovat saman pituisia, samanlaisia ruumiinrakenteeltaan, molemmilla on taaksepäin kammattu musta tukka, molemmat arvostavat hyvää elämistä, ruokaa, juomaa... Itse asiassa Charteris kirjoitti kolumneja Gourmet-lehteen useita vuosia. Molemmat puhuvat useita kieliä sujuvasti. Charteris on jopa julkaissut kirjan How to Learn Spanish. Molemmilla on lentolupakirja.. Molemmat osaavat heittää veistä, vaikkakin Pyhimys on paljon parempi. Molemmat ovat huoliteltuja ulkonäöltään. Pyhimys osasi ratsastaa kuin cowboy, kuten Leslie Charteriskin. Leslien lapsuuden piirroksesta tulee Pyhimyksen symboli Simon Templarin kuuluisa tikku-ukkokäyntikortti, tavaramerkki, jonka hän jätti jälkeensä, syntyi kun Charteris lisäsi lapsuutensa sarjakuvapiirroksen pään päälle sädekehän. Pyhimys New Yorkissa -seikkailussa, tarkastaja John Fernack New Yorkin poliisista kuvailee hahmoa seuraavasti: "Hei, katsokaa tätä piirrosta! Minä en ole kummoinenkaan taiteilija, mutta näyttää siltä, ettei tämä iloinen Templarkaan ole. Mutta siinä on ideaa. Katsokaa hahmoa, samanlainen kun lapset saavat ensimmäistä kertaa kynän käteensä - vain ympyrä päänä, ja suora viiva ruumiina ja neljä muuta käsinä ja jalkoina, mutta siitä näkee, että se tarkoittaa jotakin ihmistä. Ja toinen ympyrä pään yläpuolella leijumassa. Kun olin pikkupoika, minut vietiin kerran katedraaliin... ja siellä oli paljon maalauksia ihmisistä, joilla oli ympyrä päänsä ympärillä. He olivat pyhimyksiä ja ympyrät kuvasivat sädekehiä..." Charteris'in kirjoituksista pidettiin ja niitä tilattiin lisää. 1929 hän kirjoitti The Black Catin. Hän kirjoitti Edgar Wallacen vauhdilla eli kirjan kymmenessä päivässä, sillä erolla, omien sanojensa mukaan, että "Jännäreitten Kuningas" olisi kirjoittanut kymmenen kertaa paremmin. Näin syntyivät hänen 25 ehkä parasta tarinaansa. Toisinkuin valtaosa kirjailijoista, Charteris ajatteli täydellisen juonen ja vuoropuhelun ja sitten kirjoitti sen puhtaaksi. Kun Charteris saapui Amerikkaan 1932, sai hän ensimmäisestä novellistaan, Jidith'sta 400 dollaria. Pian hän sai hilattua taksan tuhanteen taalaan ja lähti Hollywoodiin kirÐjoittamaan käsikirjoituksia Paramountille.

Pyhimys tarvii "Watsonia"

Tähän mennessä oli ilmaantunut useita hahmoja, joista suosituin oli Scotland Yardin ylitarkastaja Claud Eustace Teal. "Hänellä oli vaaleanpunainen naama, iso pyöreä vartalo, musta huopahattu ja uneliaat siniset silmät. Hän myös piti purukumista yli kaiken. Mutta hän ei ollut missään tapauksessa kirjoittajien yleensä kuvaama tyhmä jeppe. Itse asiassa sanottiin, että jos Scotland Yardin arkistot olisi tuhottu, hän olisi osannut koota ne uudestaan ulkomuistista." Ensi tapaamisesta alkaen Teal tunnisti, että Pyhimyksessä oli jotain erinomaista verrattuna tavalliseen lainrikkojaan ja jos he eivät olisi olleet miekat vastakkain ammattiensa takia, he olisivat epäilemättä olleet hyviä ystäviä, jota he nytkin olivat. Pyhimyshän tuttavallisesti kutsuu hän ClaudÕksi ja lukijat aina tuntevat sympatiaa miesparkaa kohtaan. "Me emme ole Pyhimyksen luokkaa ja jonain päivänä joudumme myöntämään sen. Jos tämä olisi tasavalta tekisimme hänestä diktaattorin ja saisimme nukkua rauhassa." Sanoi Teal eräässä yhteydessä apulaiselleen.

Sekalainen seurakunta

Patricia Holm, jonka tukka on kuin kypsä maissi auringossa, iho kuin ruusun terälehdet, silmät siniset ja jolla oli nuoren nymfin vartalo, oli luultavasti toiseksi suosituin hahmo. Muina hahmoina mainittakoon Monty Hayward, Roger Conway, Dicky Tremayne, Peter Quentin, Terry Mannering, Archie Sheridan ja Hoppy Uniatz - seitsemännen luokan pyssymies ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä Sam Outrell, eräs Pyhimyksen uskollisimpia vahtikoiria. Patricia, kuten vanhat sotilaat, eivät kuolleet, mutta jäivät hiljaa pois sarjasta, kun kirjailijan mielestä erilaiset romanssit antoivat Pyhimykselle lisää liikkumatilaa. Mutta Charteris piti Patriciasta niin paljon, että nimesi tyttärensäkin hänen mukaansa. Ylitarkastaja Teal puolestaan ilmaantui vain Lontoon seikkailuihin.



Charteris ja filmit

Ensimmäisen 1938 ilmestyneen The Saint in New York filmin tuottaja ei varmaan koskaan ollut lukenut yhtään täyspitkää Pyhimys-kirjaa. Ehkä tästä syystä rooliin valittiin etelä-afrikkalaista syntyperää oleva Louis Hayward. Täytyy todeta, että Hayward oli korkealuokkainen näyttelijä, joka oli esiintynyt historiallisissa elokuvissa, kuten The Count of Monte Cristo, The Man in the Iron Mask ja The Three Musketeers. Mutta siitä ei ole epäilystäkään, että hänen valintansa Pyhimykseksi oli erehdys. Hän oli liian lyhyt ja vaalea. Lisäksi hän oli liikkeiltään liian jännittynyt. Hayward palasi Pyhimyksen rooliin kuitenkin uudestaan 1953 elokuvassa The Saint's Return (markkinoitiin myös nimillä The Saint Returns ja The Saint's Girl Friday).

Ensimmäisen filmin tuottaman pettymyksen takia vaihdettiin näyttelijää. Huomattavasti paremmin osaan sopi ja suurimman suosion sai George Sanders. Hän oli hyvännäköinen ja oikean kokoinen ja muutenkin kuin luotu Pyhimykseksi. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että hän oli paras elokuva-Pyhimyksistä. Sanders teki kaikkiaan viisi filmiä: The Saint Strikes Back (1939), The Saint in London (1939), The Saint's Double Trouble (1939), The Saint Takes Over (1940) ja The Saint in Palm Springs (1940).

Seuraava Pyhimys oli Hugh Sinclair, joka oli pitkä, tumma, kätevä ja osasi todella näytellä tehtyään aiemmin nimeään tunnetuksi useassa menestyneessä Britti-elokuvassa. Hän pystyi jopa laukaisemaan aseen pää kääntyneenä ja hymy huulillaan. 1940 ilmestyneen elokuvan nimi oli oli The Saint's Vacation ja 1943 filmattiin The Saint Meets The Tiger.

 

 
Suomi -filmin juliste 1960 ilmestyneestä
Pyhimys pyytää tanssiin -elokuvasta.
Elokuva oli niin huono, että sen nähtyään
Leslie Charteris ei antanut lupaa sen
levittämiseen englantia puhuviin maihin.

Myös Ranskassa innostuttiin 1960 filmintekoon ja Pyhimyksen roolissa oli Felix Marten. Elokuva oli niin huono, että sen nähtyään Leslie Charteris kieltäytyi antamasta lupaa sen levittämiseen englannin kielisiin maihin. Suomessa nimellä Pyhimys pyytää tanssiin esitetyn elokuvan alkuperäinen nimi oli Le Saint Mene La Danse. Myös toinen filmi tehtiin ranskalaisvoimin. 1966 tehdyssä Le Saint Prend L'Affut kuvassa Pyhimyksen roolissa kuikuili Jean Marais, jota brittiläisten filmikriitikoiden mielestä ei tunnistanut Pyhimykseksi. Leslie Charteris sai tarpeekseen eikä sallinut tehdä lisää filmejä.

Herää tietysti kysymys, kenet Charteris olisi valinnut Pyhimyksen rooliin. Hänen mielestään Gary Grant olisi sopinut osaan loistavasti ja sekä Douglas Fairbanks junior ja Ronald Colman olisivat vakuuttaneet Simon Templareina.

Sotavuodet

Pyhimyksen tikku-ukko tunnus koristi montaa tankkia, jeeppiä ja muuta liittoutuneiden autoa ja jopa Spitfire-hävittäjää. Moni sotilas rentoutui Burman viidaksossa lukiessaan Simon Templarin seikkailuja.

1941 Lesliestä tuli filmitähti, kun hän ensimmäisen ja ainoan kerran esitti Pyhimystä amerikkalaisen Life-lehden kuvassa.

Valkokankaan Pyhimyksen valinta oli ollut vaikeaa. Huomattavasti helpompaa oli radion puolella. Tärkeintä oli, että esiintyjällä oli miellyttävä, iloinen, sydämellinen ja koulutettu ääni ja puhetyyli. Aika liuta Pyhimyksiä seikkaili radioaalloilla: Edgar Barrier (ensimmäinen), Brian Aherne (luultavasti paras), Barry Sullivan, Vincent Price (Kauhun Kuningas) ja Tom Conway (viimeinen). Noihin aikoihin Pyhimys myös siirtyi sarjakuviin, joita julkaistiin mm. New York Herald Tribessa ja The London Evening Standardissa. 27. heinäkuuta 1946 Charterisista tuli USA:n kansalainen.

Televisuunissa

Kesällä 1962 vuosi lehdistöön tieto, että Pyhimys on tulossa televisioon. ITC eli Independent Television Company oli hankkinut Charterisilta oikeudet nauhoittaa Pyhimyksen seikkailut alkuperäisten tarinoiden mukaan. Eräiden tietojen mukaan miljoona puntaa vaihtoi omistajaa. Charteris ei omien sanojensa mukaan tarvinnut rahaa, mutta aika oli nyt oikea. Hänhän oli katkerasti pettynyt sekä näyttelijöihin, käsikirjoittajiin että tuottajiin elokuvissa. Kuka sitten olisi TV-sarjan Pyhimys. Jotkut lehdet kertoivat varmana tietona, että TV:n Danger Man Patrick McGoohan, esittäisi Simon Templaria. Ehkä hän oli liian vakava osaan, koska päädyttiin Ivanhoesta tuttuun Roger Mooreen. Yksi syy miksi Moore valittiin, oli hänen transatlanttinen aksenttinsa, joka miellytti sekä englantilaisia että amerikkalaisia. Lisäksi Rogerin ruumiinrakenne oli sopiva samoinkuin ikäkin. Hän oli 6 jalkaa 2 tuumaa pitkä, syntynyt Lontoossa ja matkustellut laajasti. Hän puhui sujuvasti ranskaa, italiaa ja saksaa ja ajoi nopeita autoja. Ensimmäinen jakso esitettiin 19. syyskuuta 1962. Sen nimi oli The Talented Husband.

Joku arvostelija kirjoitti: "Missä oli iloinen seikkailija. Kaikki mitä näin oli mieto nuori poika, joka tarvitsi tukanleikkuun." Mooresta kuitenkin kasvoi Pyhimys ja sarjasta tuli yksi aikakautensa huippuja. Mooren lisäksi Ivor Deanin esittämä ylitarkastaja Claud Eustace Teal oli paras mahdollinen valinta sarjaan. Leslie Charteris piti kokonaisuutena sarjaa hyvänä. Erityisen onnistuneena hän piti Mooren esiintymistä. Pyhimys sarjaa dubattiin saksaksi, ruotsiksi, japaniksi ja espanjaksi niitä puhuviin maihin. Lokakuussa 1965 Charteris esitti kovaa kritiikkiä sarjasta. Jaksot alkoivat yhä enemmän erota kirjoista, joihin niiden piti perustua. Ympäristöt oli vaihdettu, samoin monet tekniset jutut. Moorelle Charteris myönsi tukensa ja pahoitteli, että tämä joutui joka jaksossa vähintään kahdesti tappeluun. Em. ei tarkoita, että sarja olisi menettänyt suosionsa, vaan Charteris purki omaa pettymystään ja oli lojaali innokkaimmille faneille. 78 jakson jälkeen ja sopimuksen rauettua tuotantoyhtiö yritti lopettaa sarjan tekemisen. Sarjaa kuitenkin jatkettiin. Käsikirjoituksia väsäsivät Leigh Vance, John Kruse, H. W. Junkin ja Michael Pertwee. Osa jaksoista oli kaukana Charteriksen alkuperäisistä, osa ei perustunut niihin lainkaan. Osa jaksoista oli kovaa kamaa, osa kevyempää. 1969 valmistui kaksiosainen "Vendetta for the Saint". Noihin aikoihin Moore ilmoitti, että hän aikoi ripustaa Pyhimyksen sädekehän naulakkoon. "Olen näytellyt Pyhimystä non-stoppina kuusi vuotta ja tehnyt 120 täyttä jaksoa, ja nyt tarvitsen naamanvaihtoa". "Pyhimystä ei kuitenkaan voi tappaa. Sarja jatkuu jonkun muun esittämänä". Ja niin fanit joutuivat ikuisuuskysymyksen eteen: Kuka esittää jatkossa Pyhimystä? Ja kuka ottaa Roger Mooren paikan?

Harri Helin